Tässä jaksossa Tiia saa kylään serkkunsa Saku Heiskasen. Ohjaajan, tuottajan, kustannustoimittajan ja nuoruutensa turvan. Tosin Tiilimäestä on jo aikaa eikä kumpikaan oikein tiedä, mihin tämä keskustelu on menossa. Kaksi ihmistä, jaetut kokemukset ja kasvutarinat. Tai ainakin miltä ne tänään näyttävät.
Tiia palaa nuoruuteensa, Helsinkiin muuttamiseen, lukioaikojen kaoottisuuteen ja elämän merkitykseen. Jaksossa puhutaan ahdistuksesta, yksinäisyydestä, rockista ja siitä, miten läheisiltä asiat näyttää taustapeilissä . Miten Sakun futon piti heidät pinnalla ja miten nuori Tiia näki maailman sen päältä. Musiikki, keskustelut, ystävät ja yhdessä tekeminen muodostivat jonkinlaisen lautan, jolle sai välillä laskeutua.
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, Tiia ja Saku katsovat tuota aikaa yhdessä. Muistot eivät ole täysin samoja. Se, mikä toiselle oli turvapaikka, oli toiselle osa yhteisöä ja ehkä yleisöä. Kuka oikeastaan kannatteli ja ketä? Voiko ihminen auttaa toista ymmärtämättä itse tekevänsä niin? Entä mitä kaikkea nuoruudessa tapahtui, jonka merkityksen pystyy näkemään vasta aikuisena?
Keskustelu kulkee lapsuuden kesistä bänditouhuihin, rakkauden nälkään, päihteisiin, vastuuseen ja väsymykseen. Se pysähtyy myös syyllisyyden äärelle. Miten menneisyyttä voi katsoa rehellisesti ilman, että sitä tarvitsee joko kaunistella tai tuomita kokonaan? Voiko nuoruuden kokemuksista löytää uusia merkityksiä vielä vuosikymmenten jälkeen?
Miten paljon tapamme puhua, selittää ja opettaa liittyy tarpeeseen tulla nähdyksi ja ymmärretyksi? Entä jos itsensä ymmärtäminen ei lisääkään tarvetta selittää kaikkea, vaan tekee tilaa hiljaisuudelle, leikille ja aidolle kohtaamiselle?
Saku ja Tiia puhuvat vallasta, huumorista ja sanojen vaikutuksesta. Siitä, miten yksi mutta voi pyyhkiä pois kaiken, mitä sitä ennen sanottiin. Siitä, miksi meillä on tarve hallita keskusteluja ja tilanteita. Ja siitä, mikä erottaa leikin valtapelistä. Lopulta keskustelu päätyy myös seksuaalisuuteen: mitä me oikeastaan haemme toisiltamme, kun haluamme tulla halutuiksi, kosketetuiksi tai nähdyiksi?
Jaksossa kurkistetaan Tiian kasvutarinaan ja niihin menneisiin kohtaamisiin, jotka voivat kulkea mukana koko elämän. Tarina siitä, miten meistä tulee meitä, miten toiset ihmiset jäävät meihin asumaan ja miten omaa menneisyyttä voi oppia katsomaan uusin silmin.
Ja ehkä myös muistutus siitä, ettei kukaan meistä kasva yksin. Emme aina tiedä, mitä toiselle merkitsemme. Emmekä välttämättä ymmärrä, mitä kaikkea toinen on meissä nähnyt.
