Suurten kielimallien filosofiaa Paul Kockelmanin teoksen Last Words. Large Language Models and the AI Apocalypse (2024) kautta. Mitä merkitsevät nykyisten tekoälyjen pohjalla piilevät tekniikat? Teemoja:
C. S. Peircen semiotiikka: merkki – objekti – interpretantti – agentti
ihmisten tapa muodostaa merkityksiä toimimalla maailmassa vs. suurten kielimallien tapa ennustaa tulevaa menneen pohjalta
merkin ja objektin välissä on katkos, viilto tai hyppäys, joka on hyvin erilainen ihmisellä ja kielimallilla
kielimallit toimivat ikään kuin suljetussa säiliössä ilman maailmaa, ja näin on riippumatta siitä, kuinka usein ja paljon säiliöön kaadetaan uutta dataa
eli: ihmisellä sanat ja muut merkit kytkeytyvät maailmaan, kielimalleilla eivät, mistä seuraa väärinkäsityksiä, kuten puhe "hallusinaatioista" (mallit eivät tietenkään hallusinoi, koska ne eivät ole kokemuksellisessa suhteessa maailmaan eikä niillä ole tietoisuutta)
kielimallien esikoulutus ja hienosäätö: molemmissa ihmisten intentionaalisuutta ladataan kielimalliin
miten on mahdollista että niin moni ihminen sekoittaa tekoälymallin (joka on pelkkä matemaattinen funktio) elävään ihmiseen?
Korjaus: jakson lopussa mainitun "saksalaisen idealismin" piti tietysti olla "saksalainen ideologia".
Podden och tillhörande omslagsbild på den här sidan tillhör
Pontus Purokuru. Innehållet i podden är skapat av Pontus Purokuru och inte av,
eller tillsammans med, Poddtoppen.
