Tuomiopäivän uudet pasuunat – Ympäristöhuolen uskonnollisista ulottuvuuksista

Huoli tutun maailman tuhoutumisesta on aina ajanut ihmisiä liittymään yhteen, vartioimaan moraalia sekä tekemään – apostoli Paavalin sanoin – peläten ja vavisten työtä pelastuakseen. Pitkään maailmanloppua ennustettiin lähinnä uskonnollisissa puitteissa, mutta nykyään myös tieteeseen nojaavassa ympäristöliikehdinnässä. Psyykkiset ja sosiaaliset ilmiöt, joita tähän liittyy, ovat kuitenkin osittain samanlaisia riippumatta siitä, saadaanko inspiraatiota ilmastokirjallisuudesta vai ilmestyskirjallisuudesta. Kummassakin tapauksessa ihmiset joutuvat ajattelemaan sitä, mikä tässä elämässä lopulta merkitsee eniten, mikä on oikein ja väärin, ja mikä kaikki voi säilyä dramaattisten muutosten läpi. Moraalinen suhde luontoon muistuttaa myös omalla tavallaan uskonnollisista aatteista: lähes puolet suomalaisista kertoo pitävänsä luontoa pyhänä, eivätkä suinkaan kaikki ole välttyneet ”ympäristösyntien” tuottamalta syyllisyydentunnolta. Myös Pentti Linkola mainitaan. Vieraana ympäristötutkija-teologi Panu Pihkala Helsingin yliopistosta.